Kalligrafiatunnelmia

Heissan taas,

Viime viikot ollaan puuhasteltu kalligrafian parissa. Tarkoitus oli todella kirjoitella fiiliksiä aiheesta joka viikko, mutta kaikessa muussa kiireessä se on päässyt aivan tyystin unohtumaan. Nyt siis luvassa kattavampi pakkaus!

Kaikenkaikkiaan kalligrafian työpajaan harjoituksiin kuuluivat viivat ja kaaret, italicin pien- ja suuraakkoset sekä numerot ja mainostekstausta alhaalta ylöspäin tehtynä.

Alkutunnelma oli innostunut. Oli ihanaa päästä tekemään koulussakin välillä jotain käsillään, tuntuu että aina istutaan koneella. Sopivia tusseja oltiin shoppailtu Tiimarista ja odotukset olivat korkeat.

No, eihän se helppoa ollut, eikä jälki ollut ihan toivomaani.

Pientä haparointia ilmassa.

Tunnin jälkeen ranne oli aivan kipeä. Kalligrafiaa tehtäessähän pitäisi osata liikuttaa koko kättä rennosti. Selvästikkään näin ei ollut minun kohdallani tapahtunut :')

Loppujen lopuksi sain aikaan kuitenkin ihan Italicia muistuttavia kirjaimia, mielestäni.Tietyt kirjaimet toki aiheuttivat päänvaivaa, kuten S. Ekaluokkalaisenkin ässä näyttäisi paremmalta kuin minun!

Kyllä näitä voisi ehkä joulukorttia mummolle tehtäessä käyttää.

 Italicin suuraakkoset olivat mielestäni ehkä mukavammat tehdä (ainakin ne näytti parhaalta).

 Seuraavana vuorossa ollut mainostekstaus ei ollut kyllä ihan mun juttu. Kauhean vaikeaa, eikä ehkä ulkonäöltään minua niin miellyttäviä, että hylkään urani mainostekstaajana helpottuneena. Ja jos tarkoitus oli harjoitella nopeaa tekstausta, täällä tahti vain hidastui esimerkiksi italiciin verrattuna.

Tässä hommassa pääsi kirosana jos toinenkin.

Satuin löytämään myös kirpparilta kurssilla käyttämämme kirjan Kalligrafia tekstausopas (Airas, A., Heiskanen, T., Uusitalo, L.) parin euron hintaan! Tästä innostuneena päätin kokeilla myös tekstuuran pienaakkosia, koska sen tyyli viehättää erityisesti. Kotoa sattui löytymään ihan oikea kalligrafia kynä ja mustetta. Se kokeilu jäi ajan puutteessa vähän lyhyemmäksi, mutta yllätyin, ettei se sotkenut läheskään yhtä paljon kuin olin muistellut. Helpottamassa hommaa on ainakin terässä oleva "mustesäilö", joka annostelee mustetta tasaisemmin kirjoitettaessa.

Somaa tekstiä!

Tässä musteella ja terällä tehtyä

Kaiken kalligrafian kivuuden keskellä, olihan siinä niitä joitain ärsyttäviä juttuja. Kuten paperien viivottaminen.

Though...mites se nyt meni?! Nyt ei toimi ctrl + Z!! ÄÄÄ!!

Virheiden tekeminen ja viivoituksen aloittaminen alusta.

Mietelause tehtävässä kukoistamaan pääsi mahtavan slovenialaisbändin Silencen Electricity-biisin säkeet.

Tyytymättömyys lopputulokseen ja taas uudelleen viivoittaminen. Eikö voisi silmiin saada jotain sellasta grid-asetusta?



Nyt työpaja on takanapäin, mutta en usko että olen elämäni viimeiset kalligrafiakirjaimet vielä kirjoittanut. Vaikkei mestareiksi vielä päästykään, tästä on hyvä jatkaa....vähintään käsinkirjoitettujen joulukorttien parissa :-) Tämän vuoden aihe siis handussa!

Eniten tässä nautin tosiaan siitä, ettei tarvinnut istua tietokoneella. Kaiken seminaarityökiireen ja muun kiireen keskellä oli kiva päästä hetkeksi vain istumaan ja keskittymään siihen että mun a-kirjaimet näyttää hyvältä. Elämän pieniä iloja.

- Henni

Kaupunki kertoo

Toisena kuvaustehtävä oli kierrellä kaupungilla ja etsiä

a.)  luettavuudeltaan ja/tai tyyliltään hyviä
sekä
b.) luettavuudeltaan huonoja/tai tyyliltään rumia typografisia viestejä.

Kivoja ja selkeitä tekstejä oli helppo löytää, erityisen huonoja yllättävän vaikeaa. Monet tuntuvat luottavan selkeisiin (mutta ehkä vähän tylsiin) fontteihin. Kaikki kuvat on otettu Rauman keskustasta.

A.

HANNAS.Sisustuskaupan logon simppeli fontti viehätti. Mikäköhän tämä on? Vaikkei tässä nyt mitään kovin erikoista olekaan, kirjainten päätteet antavat ripauksen persoonallisuutta.

SAY HELLO TO BLUES BIRD. Helppolukuinen, versaali, mutta kilti kevyt fontti. Kirjainten eloisat reunat eivät haitanneet luettavuutta.

MAMA. Hauska, funkkistyylinen fontti on päässyt oikeuksiinsa. En tiedä toimisiko tämä yhtä hyvin jos logo olisi pienempänä vain yhdessä ikkunassa. Tällä fontilla luettavuus voisi kärsiä myös, jos sana olisi huomattavasti pidempi.

HJALMAR. Käsinkirjoitettu teksti tehoaa meikäläiseen aina, jos se on vain tehty kunnolla! Hjalmar-kahvilan kyltti antaa paikasta kotoisan kuvan. Täytyisi varmaan joskus poiketa.

B. 

Nimikirjoituksen käyttäminen logossa saattaa olla tyylikästä, mutta ilman muita tekstillisiä avuja se saattaa olla välillä jopa mahdoton lukea. Kumpi sitten onkaan tärkeämpää?

 
Vanhasta Raumasta löytyy paljon kylttejä vanhalla typografialla. Sopivat täydellisesti vanhojen puutalojen kylkeen, mutta luettavuus ei ehkä ole paras mahdollinen, ainakaan harjaantumattomalle silmälle. Mietin vieläkin, mitä tuossa ensimmäisessä kyltissä lukee! Unttiin? Anttiin?

Lounaspaikan kyltti oli läheltä selkeä ja kivan näköinen, mutta kauempaa katsottuna ääriviivakirjaimet menivät yhdeksi tuhruksi.

Tämä toivotus on ehkäpä tarkoitettu vain niille, jotka jaksavat katsoa kylttiä metrin päästä ja kallistaa päätään oikeaan kulmaan :-)

Terveisin,
Henni

Luonto puhuu

Toisella kurssikerralla suuntasimme kamerat kohti Yyteriä ja etsimme sekä luonnon että ihmisen muokkaamia viestejä. Kirjaimien etsiminen ympäristöstä oli hauskaa ja "typotutka" jäi päälle vielä tunnin jälkeenkin.

 Parhaiten kirjaimia tuntui muodostuvan puista ja juurikoista.

 U.

 T.

M.

U. 

 

 P. Kuvan rajauksella saa paljon aikaan.

 

 Heippa! 

 Ehkä sympaattisin löytö! Mikäköhän lintu on H:n takana? 

D vai B? Varjoilla voi leikkiä.

Kertun selässä matkaa aina hiukan typografiaa. Kuinka monta kirjainta mahtaisi löytyä voikukanlehdestä pisteitä yhdistämällä?

Näin voisi huutaa aina, kun luontoa roskataan.

 

Hmm, mikä kirjain?